Pöytien maalaus korkeapaineruiskulla

Tehtävänä maalata pöydät korkeapaineruskuilla

Tasolevyt poistettu ja valmiina esikäsiteltäväksi

Tehtävää suorittamassa:
Matti
Emma
Lauri
Marko

Ensimmäiseksi selvittää pöytien käyttötarkoitus joka on työpöytänä erilaisille työtehtäville. Pinnalla paljon erilaisia maaleja. Lisäksi teippiä löytyy. Pöydän tasolevy on vaneria. Renkaat alla

1. Ensimmäiseksi tasolevyjen poisto. Teippien poisto lastalla sekä kokeilimme silikonin poistoainetta (silicon end). Huomasimme että osa teipeistä oli maalin alla.


2. Hiomakoneella (hiomapaperi 180 karkeudella) käytiin pöydän runko läpi, jolla saatiin myös maalin alla olevat teipitkin poistettua

3. Maaliksi valitsimme harmaan ral 7015 (temadur 50). Joka varmasti peittää rungossa olevat eriväriset maalipinnat. Esim. keltainen sävy olisi vaatinut pohjamaalin peittääkseen.

4. Pöydän runkojen siirtäminen maalauskammioon. Jossa suojattiin pyörät + ilmalla puhdistettiin pinnat.

Emma suojaa renkaita

5. Maalin sekoittaminen. 1 1/2 litraa johan lisättiin 10% ohenninta (käyttöselosteessa suositellaan 10-23% ohentamista) ->maali oli vielä liian jäykkää. Tehtiin lisää yhtäpaljon maalia jotka ohennettiin 15% suhteella. Ne sekoitettiin keskenään. Maali oli liian jäykkää joka ilmeni ongelmana käytössä. Vikaselvityksien jälkeen totesimme käyttäneemme liian "vanhaa" maalia jonka takia maali ei enään käyttäytynyt niinkuin piti. Ohennettiin lisää ja otimme yläkannun käyttöön. Ensimmäiseksi tehtiin harsopinta tartunnan takia.

Lauri sekoittaa maalia

Ruiskun puhdistus menossa

Tehtävä suoritettu

Tehtävän haasteet:
- Työympäristön toimintatavat ei vielä hallussa (missä mitäkin ja mitä saa tehdä missä)
- Vanhan maalin alla löyty vielä teippiä jonka poistaminen vei oman aikansa
- Toisesta pöydän rungosta löyty jonkin verran ruostetta, jonka poistaminen vei oman aikansa
- Maali oli vähän vanhentunut jonka takia tuli pieniä ongelmia mm.korkeapaineruisku ei toiminut niinkuin piti.

Korkeapaineruiskun käyttöönotto ja huolto

Korkeapaineruisku 

"Korkeapaineruiskutus, tai suurpaineruiskutus kuten menetelmää myös kutsutaan, perustuu ilmattomaan menetelmään jossa maalattava materiaali(maali) pumpataan korkeapainepumpulla suurella paineella materiaaliletkuun. Maali johdetaan paineistettuna ainesuuttimelle, joka toimii samalla hajoitusilmasuuttimina luoden viuhkan jolla maalataan."
Lähde: Jari Välkkynen, Pintakilta

Käyttöönotto:
- Tarkista ruiskun metallikilvestä paljonko kestää max.paineitta (bar) ja paljonko letku kestää. Koulun ruisku 40bar ja letku 300bar. Suositaan max. 2kg paine ruiskuun
- Tarkistaa letkun/sukan kunto, letkun suoristaminen, ruiskun turvanippa päällä
- Kytkeminen paineilmaverkkoon, aluksi pieni paine esim.1kg (huoltopaine) jolla ajetaan maali ruiskuun (poistetaan liuottimet ruiskusta samalla)

Huolto:
1. Paineet pois. ilmapaineletku pois. Paineet pois ruiskuttamalla sisällä olleet aineet pois
2. Tarkista öljykupin öljymäärä. Määrä yli merkin. Tarvittaessa lisätä ruiskun omaa öljyä

Öljykuppi vieterin sisäpuolella

3. Kahvan puhdistus, hienoainesuodattimen kunto (aineletkussa)
4. Pumppusuodattimen sihdin kunnon tarkistus. VARMISTA ettei ole painetta!  Avaimella auki. Jos kuulee "klapin"äänen aukaustaessa->ei ole painetta. Nylkyttämällä irti. Tarkistaa ettei ole maalia koneistuksissa. Sihdistä näkyä valo läpi.

Pumppusuodattimen rautamökin irrotusprosessin teorian kertominen/näyttäminen

Lisätietoa pintakiillan sivuilta

15.1.2014

Pinnoitusmenetelmien oikea valinta + huoltotyöt omassa työpaikassa

Mitkä asiat tulee ottaa huomioon pinnoitusmenetelmää valittaessa? 15.01.2014

- Kappaleen käyttötarkoitus (ulko, sisä, rasitusta), laatuvaatimus (ulkonäkö), kestääkö tuote pinnoitusmenetelmää.

Pinnoituksen laatuun vaikuttaa seuraavat kohdat:
- Lämpötila, kosteus, lika (hallissa, ruiskussa), ruiskun huolimaton käsittely. Maalarin koulutus

Pohdintoja miten oman työpaikan huoltotoimenpiteet voisi tehdä paremmin?
- Ei käytettäisi puukkoa suuttimien puhdistamisessa
- Ruiskun purussa voisi olla hyvä käyttää alusliinaa jonka päälle osat laittaisi, pysyvät puhtaina ja huomaa jos joku osa puuttuu koottaessa.

13.12.2013 Uimataidottomat altaan syvään päähän-oppimistehtävä

Perjantai 13.12.2013

Opettajamme Jari Välkkynen päätti haastaa meidät miten selviämme tehtävästä ilman sen kummosempaa avustusta.

"Uimataidottomat" tässä tehtävässä
- Marko S
- Emma S
- Mirva A
- Lauri V
- Matti

Tehtävänä orttaaminen sähkörasioiden kansille. Niin että muistuttavat seinän puupintaa, missä sähkörasiat sijaitsee.

1. Työvaihteiden selvittäminen + tarvittavat työvälineet
Ensimmäiseksi ryhmän kanssa keskusteltiin kyseisestä tehtävästä josta ei oikein kelläänn ollut tietoa. Ryhmämme naiset olivat ainoita jotka tiesi mikä orttaaminen oli. Jota voidaan myös kutsua jäljitelmämaalamiseksi. Työtehtävien ja vaiheitten selvityksien jälkeen oli aika aloittaa homma.

2. Kansien esikäsittely
- Puhdistus rasvanpoistolla (Carlofon silicon ferner)
- Kuivaksi pyyhkiminen
- Karhunkielellä kevyesti hiominen + ilmalla puhaltiminen puhtaaksi
- Puhdistus Standox Reiniger-aineella

3. Ruiskumaalaus
- Oikean maalisävyn selvityksen jälkeen Matti ruiskutti vaalean ruskean kalvon pintaan

4. Tummien juovien teko
- Tumman maalisävyn teon jälkeen oli aika yrittää tehdä sillä tummia juovia kansien pintaan. Jäljitellä puun syitä. Tähän tarkoitukseen huomasimme pensselin sopivan paremmin kuin pahvin palojen. Mirva näytti esimerkkiä jonka jälkeen me muut kokeilimme samaa omille kansille

Kappaleet valmiina lakkausta varten

Matti työstää tummia juovia

5. Lakkaus
- Lopuksi Matti lakkasi kappaleet tummalla lakalla. Ja tehtävä suoritettu!


Haasteita tässä tehtävässä:
- Tietotaidon puuttuminen koskien orttaamista. Mutta kun jokainen tiesi jotain jostain työvaiheesta. Saimme yhdessä suoritettua tehtävän läpi
- Maalien sävyttäminen oli uutta monelle. Muista pitää sekoitustikku mukana vaaalla kun aineita lisätään.
-Työympäristö oli uusi kaikille. Ei tiedetty mistä mikäkin työväline löytyy

Onnistumiset:
- Koko ryhmä puhalsi yhteen hiileen ja oli tekemisen meininkiä
- Kaikki osallistuivat tasapuolisesti tehtävän ratkaisemiseksi.
- Tekemisen kautta oppiminen toimii

Epoksi sideaineena (historia, turvallisuusohjeet)

Johdanto

Sideaine muodostaa alustaan kiinnittyvän maalikalvon, jonka sisällä on sideaineen toisiinsa sitomat pigmentit. Sideaine määrää pääosin maalikalvon ominaisuudet, kuten tartunnan alustaan, sisäisen lujuuden ja kestävyysominaisuudet. Maalin kuivumistapa on sideaineesta riippuva ominaisuus.
Valtaosaltaan maalien sideaineet ovat orgaanisia, suurimolekyylisiä polymeerejä eli muoveja tai reaktiokykyisiä lakkahartseja, joista muodostuu polymeerejä maalin kuivuessa. Synteettiset polymeerit ja hartsit muodostavat tärkeimmän ryhmän. 
Sideaineen kuivumistavan perusteella maalit jaetaan palautettaviin (Reversible coatings) eli fysikaalisesti kuivuviin maaleihin ja palautumattomiin maaleihin (Irreversible coatings). 
Palautumattomat maalit jaetaan edelleen ilmakuivuviin, vesiohenteisiin dispersiomaaleihin ja kemiallisesti kuivuviin maaleihin. 
Maaleja nimitetään sideaineen mukaan, esim. alkydi-, epoksi-, kloorikautsu-, polyuretaani-, akryyli- tai vinyylimaaleiksi.

Lähde: Korroosionestomaalit, Teräsrakenneyhdistys

Epoksin historia:

Shell Chemicals aloitti v.1947 epoksien valmistuksen USA:ssa Epon-nimellä ja Euroopassa Epikoto-nimellä.

Epoksimaalien pääkäyttöalueet olivat paperikoneteollisuus ja selluteollisuus. Tuotteita käytettiin myös ulkona olevien kohteiden maalaukseen. Liituamisesta ei välitetty; kalvonpaksuus säilyi vaikka maalipinta himmeni säärasituksessa.

Liuotteettomat epoksipinnoitteet tulivat markkinoille 1970-luvun alkupuolella. Tuotteiden käyttöä edisti kaksikomponenttiruiskujen tulo markkinoille. Hajoitusilmattomat eli korkeapaineruiskut olivat tulleet markkinoille 1960-luvulla ja niiden käyttö yleistyi mm. laivamaalauksessa 60-luvun lopulla.

Lähde: Historia, Tikkurila

Kaksikomponenttiset epoksimaalit EP

Kaksikomponenttiset epoksimaalit ovat maaleja, joissa epoksihartsi verkkoutetaan amiinilla. Komponenttien sekoittamisen jälkeen maaliseoksella on rajoitettu käyttöaika (pot life). Maalikalvon muodostuminen edellyttää yleensä vähintään +10 °C:n lämpötilaa. Lämpötila voi olla myös alempi käytettäessä erikoiskovetetta. 

Epoksikalvo ei liukene liuotteisiin, se tarttuu hyvin alustaan ja se on kova ja kimmoisa, mikä merkitsee hyvää kulutuksenkestävyyttä. 
Maalikalvo kestää hyvin alkaleja, suolaliuoksia, laimeita happoja, öljyjä, rasvoja ja liuotteita. Säärasituksessa epoksimaalipinta liituuntuu nopeasti UV-valon vaikutuksesta. 
Epoksimaaleja on liuotinohenteisia, vesiohenteisia ja liuotteettomia. Liuotteettomien ja niukkaliuotteisten epoksipinnoitteiden sideaineena on nestemäinen epoksihartsi ja kovete. 

Pinnoitteilla on lyhyt käyttöaika. Ne levitetään yleensä kaksikomponenttiruiskulla. Kertakäsittelyllä saavutetaan 250–1000:μm:n kuivakalvo. Lasihiutalevahvistetuista epoksipinnoitteista käytetään lyhennettä EPGF. Epoksikombinaatiot (EPC = epoxy combinations) voivat olla modifioituja esim. hiilivetyhartsilla, kivihiilitervalla, akryylillä tai vinyylillä. Kivihiilitervaepoksimaaleja käytetään upotusrasituksessa maan- ja vedenalaisissa kohteissa.

Lähde: Korroosionestomaalit, Teräsrakenneyhdistys

Terveys/turvallisuusvaikutukset

Kaikki epoksituotteet, myös epoksimaalit ovat edelleen yleinen allergisten ihottumien, astman ja allergisen nuhan aiheuttaja rakennusalalla. 
Vesiohenteisissa epoksimaaleissa ja liuotteettomissa epoksimaaleissa epoksihartsiosa on nestemäistä ja aiheuttaa yleisesti ihoallergioita, jos ihoa ei suojata.  Liuotinmaalien kiinteä epoksihartsi  on allergisilta ominaisuuksiltaan nestemäisiä epokseja vähemmän haitallinen, mutta voi kuitenkin aiheuttaa oireita. Ruiskumaalauksen maalisumu voi myös aiheuttaa sekä ihon että hengitysteiden altistumista herkistäville aineille. Epoksimaalien ruiskutussumu ja roiskeet myös ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä.

Liuotinohenteisissa epoksimaaleissa käytetään runsaasti nopeasti haihtuvia liuottimia: aromaattisia hiilivetyjä kuten tolueenia ja ksyleeniä, erilaisia alkoholeja ja ketoneita. Epoksimaalien käyttäjillä  terveysvaikutukset (huumaus, ärsytys, pahoinvointi, jatkuvassa altistuksessa jopa hermostovauriot) ovat voimakkaampia kuin alkydimaaleilla. Paljon liuotintyötä tekevien terveydentilan seuranta työterveyshuollossa on tarpeen.
Esimerkiksi pysäkointihallien lattioiden käsittelyssä liuotinohenteisilla epokseilla liuotinpitoisuudet ovat selvästi ylittäneet nykyiset HTP-arvot, liuottimien yhteispitoisuus on ollut keskimäärin kaksinkertainen  nykyisiin ohjearvoihin verrattuna.

Torjunta ja suojautuminen

Työnsuunnittelu ja työnopastus

• Työtä suunniteltaessa perehdytään käyttöturvallisuustiedotteen ohjeisiin.
• Suuret liuottimia sisältävien epoksimaalie  epoksimaalauskohteet kannattaa ajoittaa työvuoron loppuuun siten, etteivät maalari tai muut työntekijät joudu työskentelemään tilassa maalin kuivuessa.
• Käyttöturvallisuustiedotteiden sisältöön on myös perehdyttävä ennakkoon.
• Työntekijöiden työnopastus epoksimaalien käyttöön on suoritettava erityisen huolellisesti. 

Suojainten käyttö
Ihon suojaus on erittäin tärkeää kaikilla epoksituotteilla allergioiden ehkäisemiseksi. Liuotinmaaleja käytetään erityiskohteissa, joihin on annettu omat suojautumisohjeet. (Mm. Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet 2003). 


Ainekohtaiset turvaohjeet

1. Vesiohenteiset ja liuotteettomat epoksit

• Maalien käsittely järjestetään niin, että ihokosketus maaliin ja roiskeet voidaan välttää.
• Työkohteessa tarvitaan hyvä koneellinen ilmanvaihto tai tuuletus.
• Epoksituotteiden käytössä paras suojakäsinemateriaali on ns. monikerroskäsine (esim. laminoitu EVOH).
• Kaikkien epoksimaalien (myös liuotteettomien ja vesiohenteisten epoksien) ruiskumaalauksessa tarvitaan aina hengityksensuojain, varustettuna A2P2-suodattimella, mieluiten puhallinsuojain

2. Liuotinohenteiset epoksit

• Työkohteessa tulee olla hyvä koneellinen ilmanvaihto tai tehokas tuuletus, etenkin liuotinmaaleja käytettäessä. Jos yleisilmanvaihto ei ole riittävä, järjestetään tehokas kohdepoisto tai tehdään työ ruiskumaalauskaapissa tai vastaavassa tarkoitukseen suunnitellussa tilassa.
• Liuotinohenteisia epoksimaaleja käytettäessä tarvitaan hengityksensuojaimet. Lyhytkestoisessa sivellin- ja  telamaalauksessa  on puoli- tai kokonaamari varustettuna A-tyypin kaasunsuodattimella (ruskea) riittävä. Ruiskumaalauksessa on käytettävä yhdistelmäsuodatinta A2P2. Pitkäaikaisessa työssä suositellaan moottorikäyttöistä puhallinsuojainta. 
• Ruiskumaalauksessa on lisäksi huolehdittava silmien suojaamisesta ja käytettävä tarkoitukseen sopivaa suojavaatetusta Epoksituotteiden käytössä paras suojakäsinemateriaali on ns. monikerroskäsine (esim. laminoitu EVOH).
• Epoksimaalien hionnassa tarvitaan myös hengityksensuojainta, työn kestosta riippuen puolinaamari tai  puhallinsuojain P2-tyypin hiukkassuodattimella varustettuna.
• Kemiallisesti täysin kovettuneet maalijätteet voidaan toimittaa kaatopaikalle, muuten ongelmajätteisiin. Vanhentuneet jäte-erät ongelmajätettä (haihduttamalla kuivattaminen ei asiallista). Maaleista haihtuvat liuottimet ovat nk.VOC-päästöjä.

Lähteet, lisätietoa

• Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet. Suomen Maalarimestariliitto ry, Rakennusliitto ry. Helsinki 2003.
• Sopimus liuoteohenteisten maalien käyttöohjeeksi rakennusten sisämaalauksessa. Rakennusliitto ry, Suomen Maalarimestariliitto ry, Väriteollisuusyhdistys ry.  Helsinki 2003.
• Riala R, Kaukiainen A ym. Rakennusmaalarien kemikaalialtistuminen ja siitä aiheutuvat terveyshaitat TSR hankeraportti 99242, Työterveyslaitos Helsinki 2002.
• Pakkausten kierrätys: Mepak

Koonnut: Marko Sarjanoja